Patsaspuisto oli totisesti käymisen arvoinen. Monesti kävi mielessä että jos täältä heräisi keskellä yötä eikä tietäisi miten on tänne joutunut, niin voisi tulla äitiä ikävä. Patsaat oli todella hienoja mutta osa myös melko karmivia. Ei sitä oikein voi sanoin kuvailla eikä kuvatkaan kerro varmasti kaikkea.
Parikkalan jälkeen teimme pikavisiitin Ruokolahdelle leijonametsälle. Linkki meitä nuoremmille tai muuten vaan uutispimennossa olleille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokolahden_leijona . Oikeasti visiittimme tarkoituksena oli käydä ihmettelemässä Kummakiveä, jättimäistä kiveä joka seisoo paikallaan juuri ja juuri maanpintaa koskettaen. Navigaattorimme, joka oli jo useaan kertaan johdattanut meidät harhaan ei pettänyt nytkään vaan ajatti meidät metsäpolulle jossa kiven piti sijaita. Marssimme isoja ja pieniä ötököitä täynnä olevassa tiheässä metsässä kunnes tajusimme katsastaa karttaa uudemman kerran ja huomasimme olevamme väärällä puolen järveä. Juoksimme öttiäisiä huitoen takaisin autolle ja lähdimme kiertämään järveä, mutta tie oli niin huonossa kunnossa etten uskonut Poloisen selviävän ylämäestä ja kun olimme jo korviamme myöten täynnä ötököiden joukkohyökkäystä niin kaasutimme lopulta pois paikalta ja jätimme kiven odottamaan muita matkaajia.
Piipahdimme pikaisesti Imatralla ja sitten suuntasimmekin jo Lappeenrantaan. Majoituimme Lappeenrannan Rauhassa sijaitsevalle Holiday Club Saimaalle. Hotellihuone kaikkine mukavuuksineen, telkkareineen ja jättisänkyineen oli juuri se mitä siihen kohtaan eniten kaipasimme. Punkit, itikat, paarmat ja muut telttamajoituksen ilot ja riemut oli hetkessä unohdettu kun rojahdimme upottavaan sänkyyn ja avasimme telkkarin ihan vaan telkkarin olemassa olemisen ilosta. Loppuillan pulikoimme allasalueella ja säntäilimme vesiliukumäissä kuin pikkulapset, sekä nautimme virvokkeita hotellin kattoterassin baarissa. Nautimme myös makoisan illallisen hotellin buffetissa. Mehän saimme hotellilahjakortin keväällä ilmaiseksi kun osallistuimme Holiday Clubin esittelyyn. Tai olisimme osallistuneet, kuten aiemmassa blogikirjoituksessamme kerroimme.
Aamun aloitimme aamupalabuffetista ja loikoilimme sitten vielä hetken aikaa. Sitten kasasimmekin tavaramme vaikka kovasti olisi tehnyt mieli vielä jäädä. Aivan hotellin vieressä sijaitsee Atreenalin kiipeilypuisto. 24 euron hinnalla sai kiipeillä 3 tuntia puihin rakennetuilla kiipeilyradoilla. Puistossa ei ollut heti avaamisen jälkeen kovin paljon ihmisiä joten saimme kiipeillä rauhassa ja minä sain rauhassa kerätä rohkeuttani puissa killuessani. Korkeapaikan kammoiselle ihmiselle tuo paikka oli taivas ja helvetti samaan aikaan. Välillä ahdisti ja pelotti niin että piti väli-itkut ottaa väliin, mutta se itsensä voittamisen tunne oli jotain niin siistiä ettei sitä voi sanoin kuvailla. Erityisen kivoja oli vaijeriliu'ut puusta toiseen. Se oli jopa niin kivaa että unohtui koko korkeanpaikankammo kun liisi vain tuulen suhistessa korvissa eteenpäin. Suosittelemme lämmöllä Atreenalinia kaikille huimapäistä (Adis) jänishousuihin (Pämppä). Ratoja oli monen tasoisia, yhteensä kuusi. Me testasimme 2., 3. ja 4. helpoimmat, kaksi vaikeinta olisi ollut turhan kova koetus ja varsinkin Sport-rata vaatii puiston nettisivujen mukaan jo oikeasti kovaa kuntoa ja kanttia.
Emme saaneet turvallisuussyistä ottaa laukkua mukaan että olisimme saaneet puhelimella otettua kuvia, eikä avonaisiin taskuihinkaan olisi uskaltanut puhelinta piilottaa, joten kuvia kiipeilystä ei ole, mutta Atreenalinin omilta nettisivuilta löytyy kyllä.
Kädet vapisten ja jalat mustelmilla me jatkoimme matkaamme adrenaliinihöyryissä Lappeenrantaan. Teimme ajelun katujunalla (5 e/hlö) ja tutustuimme satamassa sijaitsevaan Hiekkalinnaan. Hiekkalinnan teemana oli tänä vuonna musiikki.
Kuudeksi meillä oli pöytävaraus Lemin Säräpirtti Kippurasarveen. Lemin särä valittiin vuonna 1972 yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Särä on aitoa eteläkarjalaista ruokaperinnettä tuhannen vuoden takaa. Särän aineksina on lampaanliha ja perunat. Ainoana mausteena käytetään suolaa. Särä paistetaan koivukaukalossa eli särässä puulämmitteisessä leivinuunissa tuntikausia, jopa 8 tuntia. Hitaasti hautumalla särä saa ainutlaatuisen herkullisen makunsa. Lähde löytyy täältä.
Kannatti käydä. Särä oli erittäin mureaa ja makoisaa ja jälkiruokasoppakin erittäin hyvää. Illallinen maksoi 32 euroa ja siihen hintaan sai syödä niin paljon kuin napa vetää. Suosittelemme!
Koska majoitusta ei Lemiltä löytynyt niin päätimme lähteä vielä illalla ajelemaan Kouvolaan aikeinamme majoittua Tykkimäen leirintäalueelle. Harkitsimme kahdeksi yöksi majoituspaikkaa, mutta koska telttailu ei napannut yhtään ja mökkimajoitusta löytyi vain yhdeksi yöksi, niin otimme yhden yön mökin ja päätimme harkita asiaa uudestaan seuraavana päivänä, josko sen teltan kuitenkin kasaisimme. Jälleen kerran oli ollut hikinen ja kuuma päivä, joten vilvoittelimme leirintäalueen vieressä sijaitsevassa järvessä ja painuimme sitten umpiväsyneenä nukkumaan.
Aamulla ajatus matkan jatkamisesta oli kypsynyt sen verran paljon että pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan. Suuntasimme Kotkaan, missä oli käynnissä Kotkan meripäivät. Matkantekoamme ilahdutti heinäsirkka joka istuskeli Adiksen polvella. Ensimmäisenä Kotkassa teimme pienen kävelyretken Sapokan vesipuistossa. Sieltä löytyi se Savonlinnassa kadoksissa ollut norppakin :)
Sitten kiertelimme Meripäivä-kojuja ja kävimme jälleen FB-vihjeen perusteella nauttimassa gluteenittomat letut satamassa.
Koska Kotkassakaan ei majoitusta löytynyt niin teimme päätöksen lähteä kotiin. Olihan reissua jo tehty 17 päivää. Kuitenkaan ihan vielä ei oltu valmis luovuttaa ja koska lämpötila heilui 30 paremmalla puolen, seikkailimme itsemme Espoon Serenaan vilvoittelemaan täpötäysiin altaisiin ja liukuihin. Sitten lopulta nokka kohti Helsinkiä ja kotia. Superkesämatka 2014 oli ohi.
np. Klamydia - Himaan
-Pämppä-
